Vinski oli tänään eläinlääkärissä. Sillä on ollut hieman aikaa ongelmia pepun kanssa, eli on tullut hyvin huonon näköiseksi, vuotanut jotain kummallista töhnää ynnämuuta. Saatiin perjantaiksi, eli täksi päiväksi aika ja käytiin siellä. Todettiin, että sillä on anaalirauhaNEN puhjennut. Putsistus/tyhjennys homma meni loistavasti ja Vinski käyttäytyi mitä loistavammin! Ei hievahtanutkaan. Huomasin kyllä, että jotenki eläinlääkäri kolautti mieltä kun heti alkoi eläinlääkärissä karvaa irtoamaan kauheat määrät, eli stressasi jonkin verran. Siitä huolimatta käyttäytyi loistavasti ja olen kyllä ylpeä! Eläinlääkärikin ihmetteli kovasti, että miten voi osata käyttäytyä noin hyvin ja olla noin rauhallinen. Saatiin antibiootti kuuri; Clindabuc ½tablettia 2 kertaa päivässä kuurin loppuun asti. Toivotaan ettei uusisi enään. Äitini epäili, että tuo voi johtua siitä, että näin helteisellä kesällä ei olla voitu lenkkeillä yhtä pitkiä lenkkejä kuin yleensä, joten eivät ole tyhjentyneet normaaliin tapaa, eli ei olla liikuttu samalla tavalla.
Meille on tulossa parin viikon päästä pienen pieni saksanpaimenkoira pentu. Odottelen sitä nyt innolla ja tuntuu, että aika etenisi matelemalla... Kamala tunne! Tänään taisin saada vihdoin päätettyä tuon kutsumanimen ja näillä näkymin tytöstä olisi tulossa Mailis. :) Äidin mielestä on kuulemma kaamia nimi, myös iskän mielestä. On kuulemma vanhan akan nimi, mutta pah maksaja päättää (:D ja tietenkin omistaja...). Itse pidän vanhoista nimistä ja hei kyllä siihen tottuu! Yksikin jo sanoi, että Mailiksesta tulee mieleen harmaa saksanpaimenkoira, vaikka ei edes tiennyt, että mulle on tulossa juurikin sellainen. Toinen vaihtoehto olisi ollut Valvi, mutta pah siitäkään porukat eivät tykänneet ollenkaan. Tärkeintähän on se, että itse tykkää ja toivotaan, että myös koirakin.
Parisen päivää sitten oltiin käymässä mätsärissä, joka oli tässä ihan meidän vieressä. Ei ihan alkuun ehditty, mutta sain napattua joitain kuvia. Vinski ei ollut mukana, joten luonnollisesti ei osallistunutkaan, syynä oli tuo peppuvaiva. Mutta mukana oli ystäväni ja hänen neljä kuukautta vanha oleva schipperke neiti Stara, joka näki nyt toisen kerran Vinskin. Hieman arasteli Vinskiä, kun tää meijän jätkä vähän innostui ja raahasi Staran eteen hänen ah mitä ihanimman enkkubulla lelunsa ja ravisteli sitä raivokkaasti... Pitihän sitä sitä näyttää pienelle neidille, että minkälaiset voimat tästä jätkästä lähtee. Toivottavasti nähdään taas pian. :)
