Nyt kun omistamme vihdoinkin kameran, jolla voi ottaa videoita niin pystyn vihdoinkin videoimaan treenejämme ja nähdä, että paraneeko seuraaminen mihinkään suuntaan milloinkaan vai onko tosiaan niin, ettei me edistytä tässä mitenkään..
Otin ihan pikaiskesti seuraamisesta videota ja sen kyllä huomaa. Tuo on ihan ookoota, kunhan tulisi hieman lähemmäs ja kontakti säilyisi pitemmän matkaa. Sitten olisi kaikki hyvin ja olisin happyhappy! Mutta kun niin ei vain käy, vaikka kuinka treenaisin. Vinkkejä! Tuota on niin vaikea motivoida. Joskus namit ovat hyi ja joskus taas ok, leikkiminen ei kiinnosta. Ja mitä ihmettä teen tuolle, että se seuraamisen edetessä suoraansanoen valuu minusta pois päin ja meidän väliin jää ikävä rako.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti